Ystävyys. Rakkaus. Siinäpä tämän päivän teemat.
Tänään on 14. helmikuuta eli ystävänpäivä.
Toisille se on tärkeä päivä muistaa ystäviä, kavereita, tuttuja ja
rakkaita, toisille järkyttävä kapitalismin luoma kulutusjuhla kaikkine
punasävyisine, imeline tilpehööreineen.

Tämän päivän kunniaksi minäkin pistin hetkeksi kuvitteelliset vaaleanpunaiset kakkulat
nenälleni ja uhrasin hetken aikaa pohdinnalle. Pohdin, mitä
ystävyys minulle noin niin kuin henkilökohtaisesti merkitsee.

Lapsena paras "ystäväni" oli Mirre-nalle, tunnettu WWF: n
pandamannekiini. Joskus se oli semmoinen teräväkatseinen, musta-valkoinen
mallikappale. Vuosien hiekkalaatikoilla, kyläpaikoissa ja hikisessä kainalossa
yötoverina lionneena sen katse on pikkuhiljaa samentunut ja valkoisesta
turkista on tullut likaisenharmaa. Ennen niin söpön pullakka
vatsakumpukin on rypistynyt säälittäväksi rusinaksi. Tänä päivänä
tuo vanhus nököttää eläkepäivänsä kunniapaikalla makuuhuoneeni
hyllyllä. Rakas se on vieläkin, vaikka ei enää joudukaan
vastaanottamaan niskaansa unenaikaisia kuolaryöppyjäni.

Semmoinen oli siis lapsuudenaikainen, ensimmäinen ystävyyssuhteeni.

Mutta entäs sitten ne oikeat, IHMISsuhteet? No, myönnän olevani
toisinaan aika pahvi, mitä ihmiskontakteiden luomiseen,
ylläpitämiseen ja kehittämiseen vaaditaan. Lapsena taputtelin
tyytyväisenä hiekkakakkuja omassa, privaatissa rauhassani. Näin
aikuisena olen äärimmäisen huono pitämään yhteyttä toisiin.
Ei se silti tarkoita, ettenkö joskus olisi "joutunut" toisten
ihmisten julkean ystävystymisyrityksen kohteeksi. Ja jotkut
yksilöt ovat vieläpä päättäneet jäädä tällaisen juron
mörököllin vierelle. Välillä vieläpä muistuttelevat itsestään ja uskaltautuvat pyytämään vaikka kaffelle.

Kiitos siitä teille sitkeille sisseille <3

Mutta mikä on aidon ystävyyden mitta? Onko ystävyys sitä, että
pidetään yhteyttä x määrä/ kuukausi? Että lähetetään kerran
vuodessa joulukortti? Onko ystävillä aina sanaton ja ehdoton
yhteisymmärrys asiassa kuin asiassa? Mikä ystävän tehtävä on?

Minulle henkilökohtaisesti ystävyys merkitsee sitä, että jonkun
henkilön kanssa on mukava olla. Mukava vaihtaa ajatuksia. Tai olla
vaan, chillailla. Jakaa yhteisiä hetkiä. Myönnettäköön, joskus (usein...) saattaa
mennä kuukausia, että yksinkertaisesti "unohdan" olla yhteyksissä (anteeksi siitä).
Ei se silti tarkoita sitä, että unohtaisin kokonaan.

Ihan oikeasti, saatan vaikka ajatella kesken päivän hymynkare suupielessä
jotain mukavaa hetkeä jonkun henkilön kanssa, mutta se
kännykän nostaminen korvalle hapottaa liikaa lihaksia, enkä saa
aikaiseksi soittaa ja kysellä kuulumisia. Tai sitten minulla on kymmenen mielenkiintoista
projektia kesken ja uppoudun niihin ystävyyden
ylläpidon kustannuksella. Olen vain yksinkertaisesti tämmöinen sosiaalisesti rajoittunut
pälli. Mutta olen pälli, joka syvässä sisimmässään arvostaa ja kunnioittaa niitä ihmisiä, jotka ovat uhranneet omaa aikaansa höpinöitäni kuunnellen, omia tarinoitaan jakaen ja ennen kaikkea vain ollen läsnä elämäni hetkissä.

Olen äärimmäisen huono sanattomassa viestinnässä.
En osaa päästää toisia lähelle. Lämpeän hitaasti.
Väsyn väkijoukoissa. Olen yhdellä sanalla määriteltynä VAIKEA.

Siksipä haluankin lausua iiiison KIITOKSEN vielä kerran juuri SINULLE, joka olet jollain tavalla osa
elämääni. Ollaan ystäviä/ kavereita toisillemme. Jokainen omalla tavallaan.

Haleja, pusuja, rauhaa ja rakkautta !

Ystävällisesti toivottaen Wattu

P.S. Täytyy vielä tässä mainita extrana, että myös Kuopion Suomen Punaisen Ristin osasto järjestää erilaista ystävätoimintaa yksinäisille. Tsekatkaa toki, jos asia kiinnostaa: https://www.punainenristi.fi/tule-mukaan/ystavaksi ;)