Tänään päätin kehitellä jotain uutta...Taisin olla siinä neljän-viiden vuoden vanha, kun opin eräänä päivänä lukemaan ja heti perään kirjoittamaan. Olin kuulemma selannut sitä postissa ennen joulua ilmestyvää Lasten Lelukirjaa. Tiedättehän, se muhkea katalogi kaikista uutuusleluista? Se mikä saa lapset kirjoittamaan Joulupukille metrien pituisen listan, mitä krääsää on SAATAVA, koska naapurin Esterilläkin on ja vanhemmat takomaan päätä seinään, kun se viimeinenkin ZhuZhuPetsi on loppunut lähimarketin hyllyistä jouluaattoaamuna.

Selasin sitä lelukirjaa ja tavailin muistaakseni tietoja jostain päheästä Turtles-figuurista. Äitee tuli siihen uteliaana kyselemään, että mitäs oikein luen ja selitin sitten juuri lukemaani informaatiota. Tästä yllättyneenä äitee sitten tivaamaan, notta: "Osaatko sinä lukea?". Ja tähän vielä hämmästyneempänä olin itse tokaissut, että: "Ai osaanko minä lukea?". Aina ei vissiin hoksottimet pelaa ihan hirveän nopeasti...

Noh, tämän päivän jutskiin. Kirjoittelin parin eläinorigamin innoittamana pienen kuvailevan runoelman. Olen ihan sieltä kirjoitustaidon oppimisesta alkaen tykännyt kirjoitella tarinoita ja turinoita. Mitään korkeakirjallista tuotantoa en ole saanut aikaan, mutta eihän se tahtia haittaa...joskus on vaan mukava leikkiä sanoilla ja antaa tajunnanvirran viedä. Tässäpä siis kuvitettua roskarunoutta, olkaa hjuvat ;)

 

Arvatkaapas mitä? Näin kerran kummaa unta.
Jossain tuolla kaukana oli kurkien valtakunta,

missä kurkiaurat työnsivät kaduilta pois lunta.
Ja nostokurjet kohosivat kohti sinisintä taivasta,
kun nälkäkurjet kärsivät näköä haittaavasta vaivasta.

kurki.jpg

                                  Sitten siirryin uneen seuraavaan ja nousin Antarktikselle laivasta...

 

Ja siellä Etelänavalla kohtasin kaksi frakkiherraa fiiniä,
jäätelöpaketista tuttua, viluista keisaripingviiniä,
jotka tarjosivat minulle lämmikkeeksi lasillisen hehkuviiniä

                                                                                                                 pingut.jpg

                               Mutta kas - uni jatkui ja kohta jo leikin helteessä beduiinia...

kirahvi.jpg

Vaelsin läpi aavikon ja saavuin savannille, jossa asui kirahvi
ja tällä kirahvilla oli kotonansa hieno karahvi,
jossa ei helmeillytkään viini, vaan Arabica-kahvi
niin vahva, että sitä juotuaan heräsi unteloinkin pahvi.

                                                                 Siispä heräsin ja huomasin, että ilma oli kuin morsian.

Lähdin kävelylle lammelle bongailemaan pullasorsia,
jotka pullanmurujen sijaan pureskelivat happamina korsia.

ankka.jpg

Niin, että sen pituinen se. Tällä kertaa tällaista turinata Kylli-tädin hengessä, tosin hieman modernimmalla tavalla. Kiitos ja kumarrus.

Lalli-täti