Nyt kun vuosi 2014 vetelee viimeisiä henkäyksiään ja seuraava vuosi odottaa oven takana, päätin ottaa itselleni haasteen ja aloittaa ensimmäisen blogini kirjuuttamisen. Kirjoittaminen sinänsä ei ole minulle mikään uusi harrastus (ja näissä uusien harrastusten hankkimisessa, ja usein myös niiden yhtä pikaisessa unohtamisessa olen kyllä jonkin sortin mestari), mutta varsinainen bloggailu on minulle täysin uutta.

Lapsena minulla oli lukuisia synttärilahjaksi saatuja muistivihkosia, joihin raapustelin päiväkirjamerkintöjä. Kaksi tai kolme kertaa. Sitten kyllästyin. Olen ehkä enemmän runoilijatyyppiä. Tai oikeastaan semmoinen tuurikirjoittaja. Kirjoitan silloin, kun minulla on mielestäni asiaa ja senkin asian yritän tiivistää mahdollisimman tiukkaan pakettiin. En selittele, vaan annan jokaisen lukijan tulkita harvat tavuni niin kuin tykkäävät. Kai sitä voisi miettiä niinkin, että annan jokaiselle tekstini lukijalle tilaa omille ajatuksille ja mielen luovuudelle. Ja lukemattomille väärinkäsityksille. Sellainen minä olen.

Sanotaan, että hyvässä blogissa on AIHE. Tämmöiselle impulsiivisesti eri asioista innostuvalle taivaanrannanmaalarille ajatus yhteen aiheeseen keskittymisestä tuotti päänvaivaa. Lopulta päätin, että en anna aiheen käsitteen rajoittaa itseäni. Tämä blogi tuleekin todennäköisesti sisältämään kaikenlaista sälää ja olemaan käsittämätön, väärinymmärretty sekametelisoppa. Pyydän siis jo etukäteen nöyrästi anteeksi niiltä, jotka eksyvät lukemaan kirjallista ja kuvallista tuotantoani ja paheksuvat aiheettomuuttani. Mutta tämmöinen minä olen.

Kiitos ja hyvää uutta vuotta!

Wattu