Siitä onkin jo melkoisesti aikaa, kun olen viimeksi käynyt naputtelemassa hengentuotoksiani tänne mieleni ja kieleni kaatopaikalle. Syy? Kuten F.R. David laulaa: ”Words don’t come easy…”

Joskus elämässä tulee sellaisia hetkiä, jolloin sanavarasto ikään kuin ehtyy, aivojen akkuvarasto tyhjenee ja mieleen hiipii pohjattomia mustia aukkoja.

Masennus. Minä kutsun sitä henkiseksi vampyyrikseni. Vaikka rakastan valkosipulia, niin silti se peeveli pääsi jälleen yllättämään jostain nurkan takaa ja kävi kuppaamaan mielessäni. Henkisten ja fyysisten voimavarojen mittarin heilahtaessa pohjalukemiin minä päätin, että on aika levätä. Pakko. Iskin hetkeksi rukkaset naulaan, tungin töpselin seinään ja annoin tajunnanvirtani latautua.

Horrostin talviunta lähes kaksi viikkoa putkeen, jonka jälkeen heräsin lähes käsittämättömään luomisvimmaan. Onnekseni eräs ystävällinen toimintaterapeutti toimitti minulle laajahkon valikoiman erilaisia piirustustarvikkeita. Sanojen puuttuessa käteni ottivat ohjat ja rupesivat täyttämään lähes maanisella vimmalla valkoista paperia erilaisilla kuvatuksilla. Taideterapiaa parhaimmillaan.

Jaan tässä (edelleenkin lyhytsanaisessa) postauksessani muutamia räpellyksiäni noilta introverteilta raapustushetkiltäni. Kas tässä:

Mind-Blower, 02/2015

The Hand That Feeds You, 02/2015

Brain Humor, 02/2015

Poisonous Minds, 03/2015

Mirri 1, 03/2015

Mirri 2, 03/2015

Hush, little baby.... 02/2015

Hiilijalanjälki, 03/2015

Nu-Clear, 03/2015

 

Osteocorrosis, 03/2015

Kevättä kohti toiveikkaana tarpoessa, eikös juu ;) ?

 

• Wattu Van Helsing