Viime bloggauksesta onkin kulunut jo tovi aikaa. Toimin nimittäin tuossa taannoin hetken aikaa trans-Latena eli tein pienimuotoisia kielenkäännöshommia Spr: n vapaaehtoisten nettisivuille. Nyt kuitenkin olen jälleen back in the saddle ja päätin postata aiheesta nimeltä RUOKA.

Ruokahan on meille jokaiselle välttämättömyys. Joillekin se on intohimo ja nautinto, joillekin pelkkä muskeleiden ja aivojen polttoaine.

Joillekin se on myös vihollinen. Viime aikoina olen ollut huomaavinani mediassa lisääntynyttä keskustelua syömishäiriöistä. Liekö syynä kaiken maailman muotidieettien ja fitnessbuumien luoma globaali ahdistus vai lisääntynyt valveutuneisuus asiassa, mutta minusta on hienoa että asia on vihdoin uskallettu nostaa esiin. Syömishäiriö on sairaus, joka pahimmassa tapauksessa tappaa. Se ei ole koskaan valinta. Eikä siinä ole mitään hyvää/ ihailtavaa.

Minäkin olen käynyt oman taisteluni ruokamörköjä vastaan ja käynyt pohjalla. Ja onnistunut nousemaan ylös.

Sairastuin teini-ikäisenä anoreksiaan. Minulle ruoan kanssa "leikkiminen" oli keino lievittää stressiä ja ahdistusta. Sillä ei ollut mitään tekemistä ulkonäön tai muiden mielipiteiden kanssa. Meni vuosia, että kykenin suhtautumaan ruokaan normaalina osana elämää ja yhä vieläkin huomaan stressaavissa elämäntilanteissa tuon mörön yrittävän muistuttaa itsestään. Olen kuitenkin oppinut vuosien aikana tunnistamaan sairauteni merkit ja käsittelemään asiat ilman omaehtoista nälänhätää kärsimällä.

Nykyään minä rakastan jäätelöä ja hyvää ruokaa. Hyvällä omallatunnolla. Ja vakuudeksi siitä taittelin pari herkullista foodgamia ;)

Bon appetit!

　Roskaruokaa paperinkeräykseen? Soul food, not so slow food...

　Silmänruokaa? Viimeinen mansikka.

Popsi popsi porkkanaa...